Laivamatka Turusta Tukholmaan sujui leppoisasti. Selma ja Lyyli ovat jo tottuneita matkaajia, sen verran niiden kanssa on tullut reissattua. Reissumme kulki Ruotsista Tanskan ja Saksan kautta Puolaan ja takaisin, päättyen Öölannin rauhallisiin maisemiin.

Saksasta jatkoimme matkaa Tanskaan, jossa kävimme Stevns Klintillä koirien kanssa kävelemässä. Todella kaunis paikka ja hyvät opasteet. Samalla reissulla söimme todella hyvät kalaburgerit Rødvigin pienessä kalamyymälässä Rødvig Fiskissä.
Sieltä ajelimme katsomaan muinaista Ales Stenarin kivimuodostelmaa. Se on Ruotsin suurin ja parhaiten säilynyt kivilaiva, joka koostuu 59 suuresta kivipaadesta aseteltuna laivan muotoon. Kansantarinoiden mukaan paikalla on muinaisten jättiläisten tai kuninkaiden hautoja. Joidenkin tulkintojen mukaan kyseessä voi olla myyttinen viikinkialus, joka purjehtii tuonpuoleiseen.
Sieltä matkamme jatkui keskiaikaiseen linnaan nimeltä Glimmingehus, joka tunnetaan Pohjoismaiden parhaiten säilyneenä keskiaikaisena linnana. Se rakennettiin vuosina 1499–1506 tanskalaisen ritarin, Jens Holgersen Ulfstandin, toimesta aikana, jolloin Skåne kuului Tanskaan. Ulfstand oli merkittävä hahmo aikansa Tanskassa – kuningas Juhana II:n liittolainen ja Gotlannin herttua. Hänen avioliittonsa ruotsalaisen aatelisnaisen, Margareta Arvidsdotter Trollen kanssa vahvisti hänen asemaansa alueella. Linnan käytävillä kulkiessa tuntui kuin olisi ollut osa Outlander-sarjaa.
Kävimme myös Prästens Badkarissa joka on ainutlaatuinen fossiilinen hiekkavulkaaninen muodostelma – pieni "sand volcano", joka syntyi noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Useimmat vastaavat muodostelmat sijaitsevat merenpohjassa, mutta tämä on ainoa näkyvä rannalla. Paikka tunnetaan nimellä ”Priest’s Bathtub”, koska legendan mukaan kirkkoherra käytti luonnollista kuoppaa kylpynään. Muodostelma muistuttaa kukkaa tai ruusua, ja sitä kutsutaan myös nimellä Rosenstenen – samaa mieltä olen itse, täysin ruusun muotoinen!
Vahvan suosituksen saa myös Stenshuvudin kansallispuisto. Siellä on erittäin hyvin merkittyjä ulkoilureittejä koirien kanssa kulkemiseen ja upeita näköalapaikkoja.
Yövyimme Kivikissä hevostilalla, jonka yhteydessä oli mm. englantilainen puutarha ja antiikkikauppoja. Kivik tunnetaan erityisesti omenatarhoistaan. Omenankasvatuksella on siellä pitkät perinteet. Kävimme Kiviks Musterissä ostamassa mehuja, siideriä ja tietenkin omenahilloa. Henric Åkesson istutti Kivikissä ensimmäiset omenapuut v. 1888, mikä muodosti pohjan Ruotsin ensimmäiselle ammattimaiselle omenaviljelmälle.
Viimeinen matkakohteemme oli Öölanti. Yövyimme Station Linnéssä, joka toimii majoituspalveluiden lisäksi kansainvälisenä tutkimusasemana. Se tunnetaan erityisesti hyönteistutkimuksesta, mikä näkyi hyvin paikan miljöössä. Majoituspaikasta lähti neljä eripituista kävelyreittiä, jotka oli hyvin merkitty.
Yksi kävelyreitti vei suoraan Gamla Skogsby järnåldersgårdiin. Tältä alueelta löytyy noin 19 talon pohjaa ja useita muinaisia kivimuureja. Yksi taloista on “stormannagård” – suuri päärakennus, pituudeltaan noin 55 metriä, yksi Öölannin suurimmista rautakautisista taloista. Vaikuttava on oikea sana kuvaamaan tätä paikkaa.
Toinen kävelyretkemme johti meidät katsomaan Karlevisteniä, joka on noin 1000-luvun alusta peräisin oleva riimukivi. Upeaa, että se on säilynyt niin hyvin tähän päivään asti. Kivi on pystytetty viikinkiajalla, todennäköisesti noin vuosina 1000–1020. Sen uskotaan olevan hautamuistomerkki merkittävälle sotapäällikölle tai kuninkaalliselle henkivartijalle. Teksti on muinaisnorjaa ja kirjoitettu runomitassa.
Viimeinen käyntikohteemme oli todella upea Kalmarin linna, jota kävimme ihastelemassa vain ulkoapäin. Reissuväsymys alkoi jo painaa, ja linnaan tutustuminen olisi vaatinut useamman tunnin. Linna sijaitsee Kalmarsundin rannalla ja on yksi Ruotsin parhaiten säilyneistä renessanssilinnoista. Sen historia ulottuu 1100-luvulle, jolloin alueelle rakennettiin ensimmäinen puolustustorni suojaamaan Itämeren rannikkoa. 1200-luvun puolivälissä Birger-jaarli rakennutti kivisen linnan suojaamaan Ruotsin etelärajaa. 1300-luvulla linna sai lisää merkitystä, kun Kalmarin unioni (1397) solmittiin siellä. Unionin tarkoitus oli yhdistää Ruotsi, Tanska ja Norja saman hallitsijan alaisuuteen vahvaksi liitoksi, joka kykenisi paremmin puolustautumaan ulkoisia uhkia erityisesti Hansaliittoa ja muita Keski-Euroopan valtioita vastaan.